Aleksi Aurio: Raikas

Aloitin jääkiekon harrastamisen kuulopuheiden mukaan Panelian ulkojäillä vuonna 1995. Treenasin kenkiin kiinnitettävillä kaksiteräisillä kuvioita suoralapaisella mailalla.

Koulun aloitin vuonna 1999, Hiukon ala-asteella, puolen kilometrin päässä kotoa. Sopivan kokoinen koulu, josta jäi mukavia muistoja. Hiukon koulussa sai talvella pitää luistimet oppitunnilla jalassa, jos oli teräsuojat. Näin ehdittiin aika monta vaihtoa pelata joka välitunti. Yläkoulua kävin kolme vuotta, mutta siitäkin selvittiin.

Virallisesti jääkiekkoon hurahdin samana vuonna 1999, jolloin Panelian talkoilla rakennettu jäähalli valmistui. G-junioreissa mentiin poikittaisella kentällä valtavalla innolla ja melkein kiekkoon osuminenkin riitti syyksi tuulettaa. Sama into ajaa jäälle vielä melkein kolmekymppisenä. Tuulettaminen onkin edelleen yksi harvoja vahvuuksiani kiekkoilijana. Yksi kausi jäi väliin, koska PaRaan ei saatu edustusjoukkuetta. Loikkaus Eurajoelle oli sekin mukava vuosi, mutta vanha sanonta: ”mies voi lähteä Panelian Raikkaasta, mutta palaa seuraavaksi kaudeksi ensimmäisellä maitojunalla takaisin”, piti kohdallani paikkansa. Sanonta saattaa myös olla juuri äsken keksimäni. Kausi 2019-2020 on Raikkaan juhlakausi. Seura täyttää 100 vuotta. Muutaman vuoden takaisesta pelaajakadosta ei ole enää tietoakaan, kun edustusjoukkue aloittaa kauden yli 30 pelaajan voimin. Jopa muutamat jo kertaalleen eläkkeelle siirtyneet pelaajat ovat ottaneet hokkarinsa pois naulasta, koska kukapa ei haluaisi olla mukana Raikkaan juhlakauden huumassa. Asiat ovat siis menossa vain ja ainoastaan parempaan suuntaan seuran kannalta.

Omaa panelialaisuuttani leimaa jääkiekko ja Panelian Raikas. Kaksikymmentä vuotta hallilla pyörineenä olen saanut paljon kavereita ja liikkuvan elämäntavan. Lisäksi luulen, että harrastus on pitänyt minut enimmäkseen pois ”huonoilta teiltä”.

- Aleksi Aurio